Kino Thalian historia

Kino Thalian historia lähtee käyntiin vuodesta 1984, kun Turkuun rakennettiin suuri Hansakortteli-kauppakeskus. Paikalla sijaitsi tori nimeltä Thaliatori, ja sinne perustettu elokuvateatteri saikin ymmärrettävistä syistä nimekseen Kino Thalia. Tässä teatterissa oli alun alkaen kolme eri salia.

Elokuvateatteri ei ollut paikan rakentajilla kuitenkaan alun perin mielessä. Tilat suunniteltiin aluksi ensisijaisesti toimistokäyttöön, ja ilmeisesti Kino Thaliassa piti aloittaa toimintansa jonkin sortin kunnallinen tai valtiollinen virasto. Syystä tai toisesta nämä suunnitelmat eivät pitäneet kutiaan, joten paikasta päätettiin tehdä koti ulkomaisille ja kotimaisille elokuville.

Suunnitelmien muutos ei kuitenkaan tapahtunut täysin kivuitta, sillä tilat olivat hivenen epäsopivat elokuvateatterille. Saleissa oli esimerkiksi ikkunat, mikä ei ole kovin kätevä asia elokuvia heijastettaessa ja elokuvanautintoa haettaessa – varsinkaan Suomen kesäaikaan, jolloin pimeys ei tahdo saapua laisinkaan. Tämän vuoksi Kino Thaliassa olevat ikkunat peitettiin puulevyillä, jolloin saatiin aikaiseksi elokuvien näyttämiseen tarvittava täydellinen pimeys.

Kino Thalian liput myytiin toisen kerroksen käytävällä sijaitsevasta kopista käsin. Tämän kopin ohitse pääsi liput ostettuaan nousemaan kolmannessa kerroksessa sijainneeseen aulaan. Kierreportaikko oli tyylikäs ja siihen aikaan ainutlaatuinen näky Turussa, sillä portaikon keskellä sijaitsi näyttävä, sinisenä vilkkuva valoputki. Tuolloin valoputki oli suorastaan futuristinen, ja sitä saavuttiin ihailemaan pitkienkin matkojen päästä.

Kino Thalian sisustus oli 80-luvun ajalle uskollinen. Seinät ja katot olivat valkoisia ja istuimet vaaleahkoja, ja kokonaisuutta ylevöitti lievästi sinertävä kokolattiamatto. Istuimet olivat kieltämättä tyylikkäät, mutta suurin osa elokuvateatterin kävijöistä oli sitä mieltä, että niissä oli erittäin epämukavaa istua. Tämä ei kuitenkaan elokuvateatterin suosiota haitannut, sillä Kino Thalian muut puitteet taatusti korvasivat nämä pienet fyysiset kivut ja epämukavuudet.

Koska tiloja ei oltu alun perin suunniteltu lainkaan elokuvateatterin toimintaa ajatellen, oli tiloissa lukuisia puutteita. Tilat olivat epämääräisen sokkeloiset, ja kertomuksen mukaan tiloihin eksyikin muutamia lapsia ja nuoria. Ilmeisesti kaikki eksyneet kuitenkin lopulta löydettiin, joten heidän karu kohtalonsa ei jäänyt kummittelemaan Kino Thalian tiloihin. Joku kauhuelokuvien ystävä voisi toki pitää tätä asiaa valitettavanakin.

Pop Corn kippo
Laiva Turussa

Uudet tuulet puhalsivat useaan otteeseen

Vuosien vieriessä Kino Thalian omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, ja toiminta muuttui useaan otteeseen. Alkuaikoina Kino Thalia oli perusviihteen ja valtaväestön suosimien elokuvien paikka, mutta 90-luvulla Kino Thalia alkoi saada mainetta enemmänkin taiteellisten ja avantgardistisien elokuvien näyttöpaikkana. Tuolloin Kino Thaliaan liitettiin muitakin epämääräisiä huhuja – tiloissa pidettiin juhlia, jotka saattoivat kestää useita vuorokausia, ja joskus näiden kekkereiden yhteydessä paikalla nähtiin julkisuuden henkilöitä – niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin.

Vuosituhanteen vaihteen jälkeen toiminta kuitenkin muuttui taas valtavirran suosimaan suuntaan, ja näihin aikoihin tilat kävivät läpi muodonmuutoksen. Jo oli toki aikakin – 80-luvulta lähtöisin olleet penkit olivat jo tuossa vaiheessa todella puhki istuttuja, eikä niiden käyttömukavuuden aste ollut ainakaan vuosien saatossa päässyt nousemaan.

Uuden remontin myötä tilat saivat nykyaikaisemman ilmeen. Väliseiniä purettiin, kokolattiamatto päätettiin poistaa suurimmasta osasta tiloja, ja paikalle asennettiin parkettia mukaileva muovijäljitelmä. Itse saleihin asennettiin uudet kokolattiamatot, jotka olivat uuden tekniikan avulla vähemmän allergisoivia ja myös helpompia pitää puhtaina.

Kino Thalian tiloihin asennettiin myös uudet penkit, jotka tällä kertaa olivat punaisen sävyiset. Näin teatteriin saatiin hieman tyylikkäämpi ja perinteikkäämpi ilme. Lisäksi uudet penkit olivat erittäin mukavat istua, joten niissä saattoi viihtyä kerralla pidemmänkin elokuvanautinnon ajan. Aikaisemminhan Kino Thalian näytöksissä oli tapana pitää väliaika, joka suurimmaksi osaksi johtui juuri huonoilla penkeillä istumisen aiheuttamasta puutumisen tunteesta.